Peukku

Juhannuskilpailu

Juhannuksen kunniaksi heitän pienen kilpailun.

Ensimmäinen, joka arvaa mistä vempeleestä on kysymys, palkitaan.

Ensimmäinen, joka pystyy kertomaan missä tämä kyseinen vempele sijaitsee, palkitaan.

Vastaukset kommentteina tähän kirjoitukseen, kiitos.

Hyvää Jussia vaan kaikille!

Keskustelutalouden merkitys asiakaspalvelulle

Valitettavasti Suomessa ei osata. Joskus tuntuu, ettei edes yritetä.

Muutama esimerkki asiakaspalvelusta.

Tapaus 1: Lipunostotapahtuma

Vierailin eräässä tapahtumassa, jonka eri tilaisuuksia järjestettiin kolmessa toisiaan lähellä sijaitsevassa paikassa. Lippuja joutui jonottamaan erikseen tapahtumapaikan mukaan. Metrin päässä toisistaan olevat henkilöt eivät voineet myydä asiakkaalle lippuja kaikkiin tapahtumiin yhdellä kertaa, vaan asiakkaan piti jonottaa uudestaan toisessa jonossa. Lisäksi asiakaspalvelupisteessä olevat myyjät puuhasivat muita kiireitä kyltin "liput tästä" alla.

Vika ei tietenkään ollut näissä lipunmyyjissä, vaan koko myyntitapahtuman organisoinnissa. Se, kenen tehtävänä oli miettiä lipunmyynnin toiminta, ei ollut miettinyt asiakasta pätkääkään. Lisäksi luulen, että vapaaehtoisina toimineet lipunmyyjät oli jätetty kouluttamatta asiakaspalveluun.

Tämä kontakti oli ainut kontakti tapahtuman henkilöstön kanssa. Jäikö positiivinen mielikuva? Ei.

Tapaus 2: Auton huoltaminen

Vein autoni huoltoon. Minulta kysyttiin auton rekisterinumero, joka tarkistettiin rekistereistä, ja kännykkänumeroni. Sain ystävällisesti ehdotuksen sopivista ajankohdista. Ajan sopimisen jälkeen sain kirjallisen työmääräyksen, josta näki kenen kanssa olin asioinut, tiedon siitä, että minulle soitetaan tai tekstataan kun auton on valmis tai jos jotain yllättävää ilmenee, sekä ohjeet siitä, miten minun pitää toimittaa.

Huoltopäivänä minulle soitettiin ja kerrottiin tilatun huollon olevan valmis ja uuden vian löytymisestä. Minulle selitettiin vian laatu ja seuraukset ja uusi huoltoaika sovittiin samantien puhelimitse. Sain myös alustavan kustannusarvion.

Jäikö minulle hyvä mielikuva? Ilman muuta.

Tapaus 3: Puhelinliittymän omistussuhteen muutos

(Kirjoitin tämän aikaisemmin tuonne)

Muutin tässä Soneran yritysliittymäni yksityisliittymäksi. Luettuani webista mahdollisuuksia liittymät suhteen olin jo täysin ymmälläni. Mitä oikeasti tarvitsen, mitä maksaa, mitä pitää sisällään?

Päätin kääntyä Soneran yritysmyymälän puoleen. Siellä ne kyllä tietävät ja osaavat selittää. Mutta kuinka ollakaan - soittivat muualle kysyäkseen, eivätkä aivan varmasti osanneet vastata kaikkiin kysymyksiini.Tein siis päätökseni puolittain sokkona.

Ollakseni varma liittymän siirtymisestä ajoissa, vein täytetyt siirtoasiakirjat suoraan Soneralle. Paperit luettiin läpi ja sanottiin, että homma on ok.

Kuinka ollakaan. Viikko halutun siirtopäivän jälkeen huomasin, ettei siirtoa oltu tehtykään. Ei muuta kuin soittamaan Soneran asiakaspalveluun.

Ja jo muutaman päivän kuluttua saatiin liittymä siirretyksi.

Soneran liittymän siirtäminen Soneran liittymäksi kesti yli kaksi viikkoa, jonka aikana käytin webissä pari tuntia, kävin kaksi kertaa Soneralla sekä puhuin Soneran kanssa puhelimessa varmaan parin tunnin verran.

Muutama päivä sitten tuli lasku, jossa oli jotain käsittämättömiä yritysliittymärivejä - vaikka minulla on yksityisliittymä.

Tässä tapahtumaketjussa oli erikoista se, että myymälässä haukuttiin webbisivuja ja puhelinpalvelua, puhelipalvelu ihmetteli myymälän toimintaa ja haukkui webbisivuja.

Jäikö minulle hyvä ja luottavainen mieli? Ei.

Summa summarum. Nykypäivänä(kin) asiakaspalvelun ja asiakaskokemuksen tärkeys on aivan mieletön. Jos kuluttajat saavat huonoa kohtelua tai avun ongelmiinsa, siitä kerrotaan eteenpäin. Tavalla tai toisella. Kaikilla mahdollisilla kanavilla. Ja vain viisaat tietävät miten hallita sitä. Koska vastata ja koska olla hiljaa. Julkaistako kuva vai ei.

Tätä voisi kutsua vaikka keskustelutaloudeksi. Keskustelutalous voitaisiin määritellä vaikka seuraavasti.

"Keskustelutalous on uusi kommunikaation muoto, joka mahdollistaa lähes kaikille mahdollisuuden toimia medioissa ilman suurempia kynnyksiä julkaisun, jakelun tai sensuurin suhteen. Keskustelutalouden pääasiallisia välineitä ovat erilaiset tietoverkoissa toimivat palvelut, mutta myös perinteinen media sekä ihmisten kertomat tarinat. Keskustelutalouden katsotaan syntyneen kuluttuttajien vastalauseena keskitettyä median ja suuryritysten markkinointikoneistoja vastaan. Keskustelutalouden välineet ovat käytössä laajalti myös median ja markkinoijien keskuudessa esim. blogien ja sissimarkkinoinnin muodossa."

Tämä keskustelutalous on siinä mielessä hyvä asia, että se pakottaa yritykset ja mitä tahansa asiakaskontaktia harrastavat yritykset pitämään huolta asiakkaistaan. Ettei tule huono maine. Ettei blogistanissa kirjoiteta meistä pahaa.

Yrityksille todella vaarallisia keskittymiä löytyy esimerkiksi erilaisista arvostelusivustoista, joissa voidaan käydä laajaakin keskustelua vaikka ravintoloiden "laadusta"

Pari esimerkkiä Helsingistä:

Mare Chiaro Secondo

Ravintola Lehtovaara

Jälkimmäisen kohdalla näkyy ilmeisesti tuo keskustelutalouden aiheuttama kohu ja siitä puhjennut maine.

Tämän nyt ikäänkuin keskustelunavauksena.

Turku, Suomen oikeutettu kulttuuripääkaupunki

Turku on siis valittu. Tuo omituista kieltä puhuvien, uppiniskaisten ja omahyväisten ihmisten kaupunki, Suomen p*****nreikä, jossa puhutaan Suomen ruminta koiraa. Kaupunki, josta tulee Matti ja Teppo.

Niin, mutta myös Suomen vanhin kaupunki, joka on pitkään ollut henkisen elämän, kirjallisen ja filosofisen ajattelun ydin. Kaupunki, jossa on kolme yliopistoa, kulttuurihistoriaa enemmän kuin missään muualla Suomessa. Tuolla perustettiin ensimmäinen sanomalehtemme.

Kaupunki, josta tulee eniten kauniita naisia ja suuri määrä menestyneitä muusikoita laidasta laitaan. Kaupunki, josta Sedu-liike on saanut alkunsa ja jossa Hesburger on kasvanut nykyiseen muotoonsa.

Turussa kukoistavat monet Suomen legendaarista tuotteista (Sisu, Xylitol, Tupla, Jenkki, Finlux, Turun Sinappi, laivateollisuus, Aura-olut (RIP), Budapest, Felix-tuotteet, Aura-juusto, Tunturi, Marli, Leiras jne. jne.)

Turusta tulevat TPS, Saku Koivu, Nummelinit (Timo ja Petteri), Antero Niittymäki, Kai Pahlman, Nipa Tran ja monet muut)

Turussa on Tuomiokirkko ja Pyhän Henrikin Ekumeeninen kappeli. Turussa on kauppatori ja Suomen suurimmat ostoskeskukset. Turussa on ehkä Suomen vilkkain ravintolascene ja taatusti eniten anniskeluoikeuksin varustettuja ravintolalaivoja.

Turussa on Suomen paras ravintola (Blanco) ja Suomen paras langaton verkkokattavuus.

Ainiin ja minä tulen Turusta ja jopa seuraava duunimiitti taitaa olla siellä.

Eli oikeutettu kulttuuripääkaupunki - Turku - Peukku ylös

Sodankylän Filmifestivaalit

Tuli sitten vietettyä kolme päivää tuolla Sodankylän Filmifestivaaleilla (englanniksi Midnight Sun Film Festival). Takaisin koti-Kallioon palasimme eilen monen muun rättiväsyneen kanssa.

Sodankylä on äkkiä mietittynä omituinen paikka kansainväliselle festivaalille. Pieni kylä todella kaukana kaikesta, keskellä ei mitään. Helppo reitti Sodankylään on Helsingistä lentäen Rovaniemelle, parin-kolmen tunnin odottelun jälkeen toistasataa kilometriä bussilla Sodankylän keskustaan. Vaikeampaa reittiä yrittävät ottavat yöjunan Rovaniemelle tai ajavat autolla koko matkan.

Sodankylä on näin kesäaikaan pieni, mutta kaunis paikka Ounasjoen rannalla. Tuo jatkuva valoisuuskin on ihan mukava asia, vaikka näin suomalaiselle ei kuitenkaan niin iso juttu kuin monelle ulkomaan elävälle. Täytyy silti myöntää, että nuo keskiyöllä otetut kuvat tyynestä Ounasjoesta Sodankylän keskustassa ovat kyllä aika kauniita, eikö?

Itse festivaalit kestävät viisi päivää, jonka aikana näytetään elokuvia kolmessa eri paikassa, myös yöllä. Tämä aiheuttaakin monissa pitkää nukkumattomuutta tai korkeintaan parin-kolmen tunnin pikaunia aamutuimaan.

Näkemistäni elokuvista poimin seuraavaa:

Iranilainen Jafar Panahi oli itse läsnä koko festivaalien ajan. Näin kaksi hänen elokuvaansa, Offside ja Crimson Gold. Panahi on hyvin liikuttava henkilö ja elokuvat kertovat molemmat hyvin syvällisen tarinan nykypäivän Teheranista. Offside on vielä ajankohtainen, sillä sen tapahtumat sijoittuvat jalkapallon MM-karsintaotteluun Iran-Bahrain, jossa ratkesi Iranin pääsy tällä hetkellä käynnissä oleviin MM-kisoihin.

Korealaista nykypäivää edusti Yi-kwan Kangin elokuva Sa-Kwa. Oli mukavaa ja kiinnostavaa nähdä tarina, jossa kuvataan arkea Etelä-Koreassa.

Elokuvana oli nautittavinta Jacques Tatin Playtime 70 millisenä versiona. Vaikka elokuva on tehty vuonna 1967, eikä dialogia ole kuin muutamia tokaisuja englanniksi, ranskaksi ja saksaksi, se on todella huikea kokemus. Elokuvan, jonka näin ensimmäisen kerran, mutta joka pitää nähdä vielä monta kertaa uudelleen.

Minun osaltani viimeinen elokuva oli karaokeversio työväenlauluista kertovan dokumentin Kenen joukoissa seisot tahtiin. Oli aika upeata mennä suureen sirkustelttaan satojen ihmisten kanssa kello 1 yöllä, laulamaan antaumuksella "kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat..."

Koko tapahtuman kruunasi hetki hiekkarannalla, auringon paistaessa Ounasjoen yläjuoksulta, 2001 avaruusseikkailun musiikkina olleen Straussin "Also sprach Zarathustra" tahdissa.

Sodankylä ja filmifestarit - peukku ylös

Etunimistä

Pieni ystäväni Venni tuolta Satakunnasta on herättänyt keskustelua suomessa käytetyistä etunimistä.

Täytyy kyllä ihmetellä, miten ihmiset ovat voineet antaa aivan hirveitä nimiä lapsilleen. Jotkut nimet ovat suoraan merkityksellisesti hirveitä, toiset taas perustuvat vanhempien ihailemaan julkkikseen.

Kansainvälis-suomalaisittain tästä hyvä esimerkki on formulakuski Jarno Trulli, jonka isä on kuulema ollut suuren suomalaisen RR-ajajan, Jarno Saarisen, suuri fani.

Jos tästä tulee joskus tarve antaa nimiä omalle lapselle, kyllä siitä tulee vaikeaa.

Vai pitäisikö vaan antaa nimeksi Kimi?

Nimikeskustelu - Peukku ylös

Kaunista päivää, Helsinki

Tänään on siis Helsinki-päivä, ja keli on mitä parhain. Aurinko paistaa, ihmiset hymyilevät. Vaatteita on kevennetty merkittävästi. Nettikin tuntuu rauhoittuneen.

Silja meni kaupaksi sukulaisille ja jalkapalloon voi jäädä aivan vapaasti koukkuun.

Tukka lähti pois ja parta senkun kasvaa. Sulkapallo oli mahtavaa ja kahvi Wayne's Coffeessa hyvää. 

Taidanpa lähteä Miittiin näkemään Petjaa ja muita.

Aurinkoa - Peukku ylös

Etsintäkuulutus: Tietoa Peltilintukamerasta

Kuvasin tällä viikolla oheisissa kuvissa näkyvän peltisen linnun. Sen suusta pistää ulos jonkinmoinen valvontakamera, ilmeisesti liikennevaloihin liittyvä.

Aihe alkoi kiinnostaa. Miksi tässä tällainen on? Onko siinä jonkin tarina takana? Tietävätkö tästä kaikki, minä ainoastaan olen pimennossa.

Eräs lähteistäni sanoi sen olevan yksi Helsingin vanhimmista liikenteenvalvontakameroista.

Olisin erittäin tyytyväinen, jos joku tietää tästä oudosta peltilinnusta ja voisii jakaa sen meidän muidenkin tietoon.

Pistetään sitten myöhemmin pystyyn vaikka "pelasta peltiheikki"-kampanja - pelastamista se näyttäisi tarvitsevankin.

Lintuinfluenssa lomatuliaisiksi?

Eilen oli aivan ihana päivä. Sen kunnniaksi päätin uskaltautua Helsigin kauppatorille turistien joukkoon. No, eipä niistä turisteista ollut mitään haittaa, vaikka tungosta alkoi jo ollakin.

Sen sijaan lokeista oli haittaa! Lokkeja ei ehkä määrällisesti ole yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina, mutta ne ovat selvästikin muuttaneet tyyliään. Koska influenssanpelkoiset kaupunkilaiset eivät enää heittele ruokaa maahan kuten aikaisemmin, lokit ovat päättäneet pelottaa ihmiset kokonaan pois torilta. Ne ovat alkaneet lentämään parvina, lujaa, ja aivan ihmisten päiden yläpuolella.

Minua ei ole ennen pelottanut, nyt vähän pelotti...

Ilmeisesti kaupungin terveysviranomaisten säännöt eivät ole purreet käytännössä, koska mielestäni määrää lukuunottamatta  meno on entistä hurjempaa.

Täten ilmoitan, etten enää syö torilla mitään, enkä myös vie sinne tuttujani ja vieraitani kuten aikaisemmin.

Lokit kauppatorilla - peukku alas

Pedon luku

Tänään on siis se päivä, jolloin tuo pedon luku 666 toteutuu päivämäärässä. 06.06.06.

Minun silmiini ei ole vielä ainakaan sattunut mitään ihmeellistä.

Ainiin paitsi että etelämantereelta on löytynyt jään alta jättimäinen kraateri, halkaisijaltaan yli 400 km!

Olettekos lukeneet Dan Brownin Deception Point -nimisen opuksen? Liittyy aiheeseen...

Pitäisi varmaankin kuunnella tämän päivän kunniaksi tuomiopäivä-rockia ;-)

Uusi tylsempi look

Muutin sitten tätä Peukun ulkonäköä vielä entistä tylsemmäksi.

Minussa taitaa olla sisällä Pertti Perusinsinööri, koska yritin kiinnittää huomiota kaikkeen tekniseen, kuten tekstin mahtumiseen näyttöön, palstojen skaalautuvuuteen ja sensellaiseen.

Haen selvästikin myös enemmän palautetta, vaikka laadusta tinkienkin. Kommentit ovat mahdollisia nyt myös anonyymisti, ilman kirjautumisia ja muita.

No optimisti olen kuitenkin. Pakottaahan tämä varmaankin värittämään blogia kivoilla kuvilla.

Nauttikaa jos nautituttaa...